Kissanelämää

Olen siis raahannut tänne kaksi kissaa. Ihan kuin niitä ei olisi täällä jo muutenkin tarpeeksi. Ei vaan, eihän koti ilman kissoja ole mikään koti. Ykä ja Sukli eivät kuitenkaan ole ihan tavallisia kissoja vaan jotain lepakon ja avaruusolion risteytyksiä. 5-vuotias kreikkalaispoika kertoi äidilleen meillä käytyään että siellä oli yksi kissa ja sitten joku muu eläin.. hmm.

Sukli alias Ο αυτιάς eli korvaeläin, joku muu eläin kuin kissa

Ykä aka Ο Μαυρομούρης eli mustanaama, se tavallisempi kissa

 

Kissat matkustivat omissa kasseissaan käsimatkatavarana (á 50 €), niillä oli omat passit joihin oli merkitty mikrosirun numero ja raivotautirokotus. Tulimme Blue1:n suoralla lennolla kassissaoloajan minimoimiseksi. Perillä huolena oli sitten kämpän saaminen kissaturvalliseksi. Parvekkeelle asennettiin muoviverkkoa eikä maisemakaan kovin kärsinyt.

Kissat toki saavat olla parvekkeella vain valvotusti. Tästä huolimatta Sukli on kahdesti päässyt livahtamaan sillä seurauksella että kuolemaa uhmaten kiipeilin naapuriparvekkeen kautta sitä seuraavan parvekkeen laidalle kurkkimaan, toivotin kohteliaasti hyvää huomenta ja kysyin voisinko napata sen kissaa muistuttavan murisijan mukaani. Sukli olisi varmasti tullut itsekin takaisin, mutta naapurin kissanryökäle oli tukkinut paluureitin ja käynnissä oli hermojaraastava tuijotuskilpailu. Loppu hyvin kaikki hyvin, kukaan ei soittanut poliisia tai palokuntaa ja onnistuin myös varmasti luomaan hyvän pohjan naapurisuhteille ("hulluja nuo ulkomaalaiset").