perjantai 14. lokakuuta 2011

Kissanelämää

Olen siis raahannut tänne kaksi kissaa. Ihan kuin niitä ei olisi täällä jo muutenkin tarpeeksi. Ei vaan, eihän koti ilman kissoja ole mikään koti. Ykä ja Sukli eivät kuitenkaan ole ihan tavallisia kissoja vaan jotain lepakon ja avaruusolion risteytyksiä. 5-vuotias kreikkalaispoika kertoi äidilleen meillä käytyään että siellä oli yksi kissa ja sitten joku muu eläin.. hmm.

Sukli alias Ο αυτιάς eli korvaeläin, joku muu eläin kuin kissa


Ykä aka Ο Μαυρομούρης eli mustanaama, se tavallisempi kissa


Kissat matkustivat omissa kasseissaan käsimatkatavarana (á 50 €), niillä oli omat passit joihin oli merkitty mikrosirun numero ja raivotautirokotus. Tulimme Blue1:n suoralla lennolla kassissaoloajan minimoimiseksi. Perillä huolena oli sitten kämpän saaminen kissaturvalliseksi. Parvekkeelle asennettiin muoviverkkoa eikä maisemakaan kovin kärsinyt.


Kissat toki saavat olla parvekkeella vain valvotusti. Tästä huolimatta Sukli on kahdesti päässyt livahtamaan sillä seurauksella että kuolemaa uhmaten kiipeilin naapuriparvekkeen kautta sitä seuraavan parvekkeen laidalle kurkkimaan, toivotin kohteliaasti hyvää huomenta ja kysyin voisinko napata sen kissaa muistuttavan murisijan mukaani. Sukli olisi varmasti tullut itsekin takaisin, mutta naapurin kissanryökäle oli tukkinut paluureitin ja käynnissä oli hermojaraastava tuijotuskilpailu. Loppu hyvin kaikki hyvin, kukaan ei soittanut poliisia tai palokuntaa ja onnistuin myös varmasti luomaan hyvän pohjan naapurisuhteille ("hulluja nuo ulkomaalaiset").

maanantai 10. lokakuuta 2011

Unelmieni sänky

Ateenan keskustassa on liike, jonka ikkunan takana olen kuolannut monia monia kertoja. Ajattelin että jos joskus asun täällä, niin tuosta kaupasta menen ostamaan itselleni rautasängyn, sellaisen vanhanaikaisen korkeapäätyisen ah niin ihanan. Nyt sain mentyä liikkeeseen sisään ensimmäistä kertaa. Hinnat olivat aika suolaiset; hintalappuun kirjoitettu summa ei vielä hätkähdyttänyt, mutta se olikin vain yhden sängynpäädyn hinta. Lisäksi tuli toinen sängynpääty, sängyn runko, patjaa kannatteleva kehikko ja puusäleet sekä vielä arvonlisävero. Loppusumma yli tuplasti sen mitä lapussa luki. Aika arveluttavaa hinnoittelua etten sanoisi. Sänky jäi siis liikkeeseen mutta ehkä sitten seuraavaan kotiin!

Unelmasänky


Paljon sängynpäätyjä!


Lisää sängynpäätyjä


Ihana lamppu!


Kaikenkaikkiaan ihan mielettömän ihana kauppa


Huomaa tuhkakuppi asiakkaita varten





Ja tästä hyllystä sängynpäätyyn nupit. Olivat muuten todella painavia.


Vaikka sänkyjen hinnat tuntuivat kovilta, Suomessa vastaavanlainen käsityö olisi varmasti vielä huimasti kalliimpaa. Ylipäätään täällä työ ja palvelut ovat huomattavasti halvempia kuluttajalle kuin Suomessa. Suutari korjaa laukun tai kengät kolmella (!!) eurolla, Ikeasta tuotiin 10 tavaran lasti kotiosoitteeseen 33 eurolla ja kahdeksan euron lisämaksusta ne kannettiin ylös viidenteen kerrokseen. Suomessa sai pakettiauton käyttöön viidellä kympillä vai miten se oli? 

lauantai 1. lokakuuta 2011

Καλό μήνα! Kalo mina!

Kreikassa on tapana toivotella kaikenlaisia asioita paljon enemmän kuin Suomessa. Kuun ensimmäisenä  toivotetaan hyvää (alkavaa) kuukautta, hyvää lokakuuta siis! Elokuun puolivälin jälkeen aletaan toivottaa hyvää talvea mikä tuntuu vähintäänkin kummalliselta 35 asteen helteissä. Joka tilanteeseen löytyy sopivat toivotuksensa ja niitä lausutaan pitkät rimpsut. Juuri juhlimanamme nimipäivänä toivotellaan paljon vuosia, hyviä ja onnellisia sellaisia, toivotaan että päivänsankari saavuttaa mitä ikinä haluaa ja kaiken päälle toivotetaan vielä paljon paljon jälkikasvua (!)


Juhlan kunniaksi väsäsin juustokakun Aurin vinkkaamalla ohjeella, alkuperäinen löytyy täältä. Ainoastaan mangosose tuotti vaikeuksia, marketissa ei ollut oikein mitään vastaavaa. Ainoa sosemainen hedelmä- tai marja-asia mitä löytyi oli ällömakea mansikkasiirappi. Kokeilin sekoittaa siihen sitruunamehua, ja siitähän tuli ihan loistavan hyvää!


Hintavertailussa Kreikka on edelleen monilta osin suomalaiselle halpa maa. Isot pitkävartiset ruusut maksoivat 2 euroa kappale ja pikkuliikkeestä kiireessä haettu sähkövatkain 13 euroa sekä kukkamaljakko 6 euroa. Poikamiesboksin keittiövarustelu on lievästi sanottuna puutteellinen... Hinnoissa voi myös esiintyä yllättävää vaihtelua, sama viini samasta viinikaupasta maksoi seuraavana päivänä 2 euroa enemmän kuin edellisenä, tiskin takana oli omistajan sijaan joku muu myyjä. Saimme kuitenkin kuitin, joten myyjän omaan taskuunkaan hintaero ei mennyt.

torstai 29. syyskuuta 2011

Huomenta Ateenasta!

Viimeisen viikon aikana julkinen liikenne on ollut lakossa viitenä päivänä ainakin osittain. Kahtena päivänä kaikkien julkisten likennevälineiden lisäksi lakossa olivat myös taksit. Mahtavaa! Rahalla saa ja autolla pääsee, muut kävelkööt! En voi kuin ihmetellä miten ihmiset ovat päässeet työpaikoilleen, varsinkin kun lakoista ilmoitetaan pahimmassa tapauksessa vasta edellisenä päivänä. Ottaen huomioon kreikkalaisten tunnetun organisointikyvyn kimppakyytien tai vastaavien järjestely on ollut vähintäänkin haastavaa. Julkisen liikenteen lakon kustannuksien kerrotaan olevan miljoonan euron luokkaa per päivä.

Tänään on Mr K:n nimipäivä joten kotirouvan keittiötaidot joutuvat koetukselle. Ajattelin kokeilla onnistuuko Aurin juustokakku kreikkalaisilla aineksilla, mikäli näyttää huonolta turvautunen äidiltä opittuun sokerikakkupohjaan, ns. yhtä paljon -kakkuun. Nyt markettiin!